Talvilomaviikkoni alkoi kipakassa pakkassäässä. Se sai meidät muuttamaan suunnitelmia ja perumaan hiihtoreissun Tahkolle. Loppuviikoksi onkin sitten luvattu jo plussakelejä, joten lähdin nauttimaan hienosta talvipäivästä lumikenkäillen. Mittari näytti -20 astetta, laitoin siis riittävästi vaatetta päälle ja suuntasin lähimetsään.

Huomasin metsään päästyäni, että keli oli erittäin sopiva lumikenkäilyyn. Kevyen pakkaslumikerroksen alla oli kantava kerros, joten kulkeminen oli mukavaa kun lumi ei upottanut paljoakaan. Lähdin kulkemaan rauhassa pitkin metsää latu-uria ja polkuja väistellen. Varsinaista suunnitelmaa minulla ei ollut, ajattelin vain kulkea sopivaa tahtia ja nauttia raikkaasta talvisäästä ja metsän rauhasta. Pian huomasin kulkevani kohti lähilaavuamme ja ajattelin käydä siellä. Matkalla näin kiepin. Lumen suojaan oli sukellettu suoraan lennosta ja kiepin koosta päätellen voisin arvata kyseessä olleen pyyn. Siellä oli varmaan ollut hyvä yöpyä kipakkana pakkasyönä.

Tutussa lähimetsässä on hauska kulkea lumikengillä kierrellen ja kaarrellen etsien sopivaa kulkuväylää, väistäen tiheimpiä kohtia ja kiertäen isoimmat kaatuneet puut ja syvimmät ojat. Suuntavaistoni piti ja löysin reitin laavulle. Samaan aikaan laavulle tuli kaksi pakkasenkestävää hiihtäjää. Näkyi olevan kameran jalka repussa, eli varmaan olivat luontokuvauksen harrastajia, jotka olivat myös lähteneet nauttimaan talvipäivästä.

Jatkoin laavulta eteenpäin ja päätin nousta vielä seuraavan rinteen ylös ja kääntyä sieltä sitten takaisin kotiinpäin. Muita ihmisiä en loppureissun aikana nähnytkään, vaan sain olla ihan itsekseni ja nauttia retkestäni. Välillä näin jäniksen jälkiä, välillä hiiren, parit oravan jäljet ja parit ketun jäljet. Näinpä myös jonkun toisen lumikenkäilijän jälkiä ja aiemmat omat kenkäilyjälkeni erottuivat myös vielä uuden lumen alta.

Lumikenkäily on mitä hienoin ulkoilumuoto talvella. Se käy myöskin hyvästä kuntoilusta. Vauhtiahan voi säädellä oman maun mukaan ja suksisauvoilla saa hyvin lisää tehoa kulkemiseen. Ja reitinvalinta on tietysti iso tekijä siinä, miten rankkaa kenkäily on. Jos nyt välttämättä haluaa kivuta mäet ja kaikenlaiset töytäreet siitä hankalimmasta kohdasta, niin varmasti syke nousee ja hiki tulee. Loppumatkasta oli minullakin pusero märkä ja lihaksissa tuntui. Mutta kuitenkin pidin vauhdin koko ajan sellaisena, että ehdin ihailemaan talvista metsää. Reissusta tuli punaiset posket ja hyvä mieli!