Kuiva ja lämmin kesä ei lupaillut hyvää sienisyksyä, mutta kyllä niitä sieniä on kuitenkin tänäkin syksynä ollut. Kantarelleja tuli haettua lähimetsän vakiopaikasta useamman kerran ihan vaan lenkkeilyn yhteydessä ja nyt olen tehnyt jo varsinaisia sieniretkiä muutaman kerran. Pientä lisävarmuutta hain itselleni myös katsomalla netistä Marttojen sienikurssin, joka käsitteli tatteja, haperoita ja rouskuja. Mutta kurssista huolimatta en ole kyllä kerännyt vieläkään haperoita tai rouskuja. Varmaan lähinnä siksi, että niitä omia varmoja suosikkeja on ollut metsässä ihan mukavasti.

Eräällä metsäkävelyllä löysimme melko hyvin herkkutatteja. Ne olivat myös erittäin hyväkuntoisia, oikein valioyksilöitä. Siitä saaliista tein tattipiirakan ja taidettiin niitä laittaa myös johonkin toiseen ruokaan. Tattejahan kuuluu tänä vuonna olevan melko hyvin, mutta itse en ole löytänyt tuon yhden kerran jälkeen lähimetsästämme kuin muutaman madonsyömän. Muutenkin sienet tuntuvat olevan tänä vuonna hieman eri paikoissa kuin vaikka viime vuonna. Eli maaston kuivuus vaikuttaa todellakin sienten kasvupaikkoihin ja tänä vuonna kannattaa sieniä etsiä hieman kosteammista maastoista.

Yksi uusi tuttavuus tuli edelliseltä sieniretkeltäni. Nimittäin mustatorvisieni. Joskus aiemmin olen nähnyt vain yksittäisiä, jo hieman yliaikaisia yksilöitä, jotka olen jättänyt poimimatta. Mutta nyt kerrankin löysin ihan useamman, jotka tulikin poimittua matkaan. Ja onneksi mukanani oli myös sienikirja, josta tarkistin tietoja. Siitä nimittäin huomasin, että jalan tyvi voi olla multaisen makuinen, eli se kannattaa poistaa heti poimimisen jälkeen. Tänään en taas mustatorvisieniä nähnyt, mutta ilmeisesti niiden aika jatkuu vielä lumentuloon asti.

Suppilovahveroita olen nyt kerännyt pari kertaa. Niitä on tulossa sopiviin paikkoihin paljonkin, mutta toki ne ovat vielä suurimmaksi osaksi pieniä. Ja samoilta paikoilta olen löytänyt myös kantarelleja. Vaikka tämän aamun sieniretkelläkin sain vaan korin pohjan täyteen, niin kyllä niistä mukavasti saa jo ruokaa tehtyä. Saattaa olla, että teen töihin evääksi taas lämpimiä sienileipiä. Viime viikolla sienileipäni saivat työkaverit hieman kateellisiksi. Mutta ennen kaikkea pari tuntia rauhallista samoilua metsässä aloitti tämänkin sunnuntain upeasti.