Pitkään odotettamamme kesälomaviikko alkoi kesäkuun alussa. Lähdimme heti alkajaisiksi vanhaan kotikaupunkiini Haminaan katsomaan vanhempiani ja rentoutumaan. Tulihan siellä sitten myös tehtyä kätköretkiä ja kätköjen myötä myös paikallishistoria tuli taas tutummaksi.

Heti ensimmäisenä iltana ohjelmassa oli kätköilyä ja pääsin hakemaan viimeinkin pitkään odottamassa olleen kymmenen mysteerikätkön sarjan. Nämä mysteerit ilmestyivät jo lähes kolme vuotta sitten ja olin ratkonut ne pian ilmestymisensä jälkeen. Jotenkin aiemmilla Haminan vierailuilla ei vaan ole tullut otettua tätä tehtäväksi, mutta nyt kesäilta houkutti ajelulle kätköjen perään. Mysteerikätköt löytyivätkin sopivan helposti, olihan se suurin haaste ollutkin jo koordinaattien ratkomisessa. Samalla ajelulla tuli myös käytyä parilla muulla kätköllä ja kiipesinpä puuhunkin pari kertaa.

Seuraavana päivänä lähdimme sitten Virolahden suuntaan ja ajoimme sinne uutta moottoritietä pitkin. Kylläpä olikin melkoisen näyttävä tie tunneleineen kaikkineen. Virojoella tutustuimme ensin vanhaan Pyterlahden louhokseen. Sieltä louhittiin 1800-luvun alkupuolella Pietarin Iisakinkirkon pylväät. Pitkiä 17 metrisiä pilareita toimitettiin Pietariin 48 kappaletta ja niiden lisäksi myös lyhyempiä pylväitä. Yhteensä Pyterlahdesta louhittuja pylväitä on rakennuksessa 112. Louhosalue oli laaja, emme varmaan edes nähneet kaikkia louhoksen reunoja. Metsä ja kasvillisuus ovat pehmentäneet muotoja merkittävästi parinsadan vuoden aikana, mutta kyllä paikalla silti tuli mietittyä kuinka valtavan iso työ tuo louhinta on ollut silloisilla välineillä ja menetelmillä. Virolahden historia kertoo, että louhoksella työskenteli tuolloin 400-600 miestä. Oli myös hienoa nähdä kiviseinään silloin hakattu teksti. Ehdottomasti suosittelen tähän paikkaan tutustumista. Ja kätköilijä löytää paikalle suuntimalla kätkölle Pyterlahden louhos (GC5XH3C).

Samalla kätköretkellä tuli nähtyä muutakin historiallista. Uudenkaupungin rauhan rajakivi vuodelta 1721 oli yksi tutustumiskohteista. Kiveen on hakattu länsisivulla Ruotsin kruunu ja itäsivulla Venäjän merkit, nämä ovat kylläkin enää vain osittain näkyvillä sammaleen alla. Ja tämän rajakiven läheltä löytyy toinen vanha louhos, josta on myös louhittu graniittia. Tämä pyöreämuotoinen louhos on täyttynyt vedellä ja sitä onkin käytetty uimapaikkana. Näissäkin paikoissa pysähdyimme siis kätköjen vuoksi ja tämä onkin geokätköilyn perimmäinen idea: esitellä hienoja käymisen arvoisia kohteita muille ihmisille.

Seuraava kohteemme oli Vilkkilänturan kosteikko. Siellä oli mukava pieni luontopolku lintutornille ja matkalta löytyi runoa seuraillen kätkö. Tämä oli siis niin sanottu geolodju, eli letterbox hybrid -kätkö. Näissä kätkötyypeissä kätkön koordinaatit voi yleensä selvittää myös vaihtoehtoisella tavalla, mutta ensisijainen tapa on seurata runoa tai tarinaa ja löytää perille sen avulla. Mekin bongasimme muurahaispesän, puita, solisevan puron ja laskimme siltoja. Kätkö löytyikin runon mukaan ongelmitta. Koko Haminan reissulla löysin näitä letterkätköjä neljä kappaletta. Se oli mukava juttu, kyseessä kun on kuitenkin harvinaisempi kätkötyyppi.

Haminan muutaman päivän vierailulla tuli siis käytyä 28 kätköllä, matkapysähdykset mukaanlukien. Hieman hiljaisemman kätköilytalven jälkeen tämä oli kätköilijälle hieno reissu, toivottavasti myös muut osallistuneet tykkäsivät. Tulipa siellä 1800 löydetyn kätkön rajapyykkikin täyteen. Tämän kunnian päästä tilastoihini sai letterkätkö Tervetuloa Haminaan (GC63MF7) aivan Haminan keskustassa.

Myös Haminan reissun päälle seuraavana päivänä kotona tuli tehtyä kätköretki. Suuntasimme Muuramen Muuratharjun uudehkolle kätkötrailille, josta saaliina oli 29 kätköä kahden ja puolen tunnin kävelylenkillä. Odotin tältä kierrokselta luontokokemuksena enemmän kuin mitä se sitten ehkä antoi. Reitti kulki osittain vähän ikävästi 9-tien vieressä ja harjulla oli myös hakattu paljon puustoa pois. Mutta onneksi polku kulki myös aivan Muuratjärven rannassa jonkin matkaa, sieltä oli kiva kiertää, vaikka lehdossa hyttyset olivatkin aika nälkäisiä. Rauhallinen ulkoilukierros tuli joka tapauksessa tehtyä ja siinä sai liikuntaa, tuli bongattua lintuja sekä todettua mustikan ja puolukan kukintatilanne (mustikka taitaa kärsiä kuivuudesta). Ja onhan se todettava, että ilman kätköilyharrastusta olisi jäänyt tämäkin lenkki todennäköisesti tekemättä.