Pitkään odotettamamme kesälomaviikko alkoi kesäkuun alussa. Lähdimme heti alkajaisiksi vanhaan kotikaupunkiini Haminaan katsomaan vanhempiani ja rentoutumaan. Tulihan siellä sitten myös tehtyä kätköretkiä ja kätköjen myötä myös paikallishistoria tuli taas tutummaksi.

Talvi on ollut pitkä ja kylmä, sekä runsasluminen. Väsymys vähän valtasi sekä kehon että mielen, mutta nyt aurinkoisten kevätpäivien myötä jonkinlaista kevääseen heräämistä on havaittavissa. Niin minussa kuin luonnossakin. Joten pitkästä aikaa uskalsin tarttua tähänkin puuhaan ja yritän saada aikaiseksi jonkinlaisen kevätpäivityksen.

Syksyinen sunnuntaiaamu houkutteli metsään ja kätköille. Suuntasimme automme kohti Halssilan hiihtomaata ja sieltä lähdimme kävelemään ulkoilureittiä pitkin Kivilammen suuntaan. Olin suunnitellut meille ympyräreitin, jonka varrelle osuisi seitsemän kätköä. Laitan tähän postaukseen nyt myös pari spoilaavaa kuvaa, eli jos et halua nähdä kätköcamoja, lukeminen kannattaa nyt lopettaa tähän kohtaan.

Ensimmäinen osa kesälomaani alkoi juhannuksesta. Juhannuksen jälkeen suuntasimmekin heti Kuopioon minilomalle, että pääsisin nopeasti irti arjesta ja lomatunnelmaan. Tätä Kuopion reissua emme kuitenkaan viettäneet kokonaan kaupungin hulinassa, vaan suunnitelmana oli lähteä ulkoilemaan noin viiden kilometrin päässä Kuopion keskustasta sijaitsevalle Kolmisoppi- Neulamäki luonnonsuojelualueelle.

Kevät on edennyt melko hitaasti ja kylmästi. Lähes joka yö on ollut vielä useita asteita pakkasta ja päivisin tuulee kylmästi ja satelee vähän väliä lunta tai rakeita. Aurinko toki jo lämmittää ja lumet ovat sulaneet Jyväskylässäkin jo pääosin. Tämä lauantai lupaili aurinkoa ja me suuntasimmekin kohti Vaajakoskea ja Kanavuoren luontopolkua.

Keski-Suomessa talvi on ollut vähäluminen ja maaliskuussa kelit ovat olleet jo hyvinkin keväiset. Talvilomalle Tahkolle suuntasimmekin odottavaisin mielin ja toivoen, että siellä olisi vielä talvista. Näin olikin, koska Nilsiän seudulle oli talvella kertynyt lunta selvästi paljon enemmän kuin Jyväskylään. Toki Tahkollakin meitä helli mukavan leppoisat plussakelit, mutta latuja ja hankia oli vielä hyvin talviliikuntaan.

Maanantain vapaapäivä oli keväisen aurinkoinen. Suuntasimme ulkoilemaan Muurameen ja tarkoitus oli hakea pari saarikätköä. Matkalla tehtiin jo pari pysähdystä ja kävin etsimässä kaksi peruskätköä, mutta varsinaista ulkoilua tuli sitten Muuratjärven jäällä. Ensimmäiseksi jätimme auton Isolahdentien varressa olevalle veneenlaskupaikalle, josta suuntasimme kohti Mustasaarta.

Sunnuntaiaamun valjetessa lähdin taas pitkälle kätkökävelylle. En tiedä olisinko tullut lähteneeksi ulkoilemaan ilman kätköilyharrastusta, mutta nyt oli innostusta lähteä, kun tavoitteena oli taas samalla kätköillä. Tämän aamun lenkin suunnittelin niin, että matkan varrelta saisin mahdollisesti neljä kätkölöytöä.

Minulle oli tulossa merkkikätkö, seuraava kätkölöytöni olisi nimittäin järjestyksessään numero 1600. Sitähän piti vähän miettiä, että minkä kätkön haluaisi jäävän tilastoihin täksi merkkikätköksi. Suunnittelinkin meille sitten kätköretken Toivakkaan, josta saisin mukavan mysteerikätkön seuraavaksi löydöksi. Lähdimme matkaan aamupäivällä ja minä hieman odottavin tunnelmin. Talvella kun pitää muistaa, että lumi saattaa vaikeuttaa niin auton pysäköintipaikan löytämistä kuin kätköjenkin löytämistä.

Näin joulun aikaan ajatukset käyvät välillä kuluneessa vuodessa ja kaikessa sen aikana nähdyssä ja koetussa. Samalla katse kääntyy jo tulevaan vuoteen ja siihen liittyviin suunnitelmiin ja toiveisiin.