Sunnuntaiaamun valjetessa lähdin taas pitkälle kätkökävelylle. En tiedä olisinko tullut lähteneeksi ulkoilemaan ilman kätköilyharrastusta, mutta nyt oli innostusta lähteä, kun tavoitteena oli taas samalla kätköillä. Tämän aamun lenkin suunnittelin niin, että matkan varrelta saisin mahdollisesti neljä kätkölöytöä.

Alkumatka oli sama kuin työmatkani, poikkesin kuitenkin kerran metsään tarkistamaan paikan, jossa olin joskus ohipyöräillessäni nähnyt kiinnostusta herättävää toimintaa. Ajattelin, että siellä voisi olla joku mysteerikätkö, jota en ole vielä ratkaissut. Näin ei kuitenkaan ollut, mutta melkoisen hauskaa oli kuitenkin löytää erään kiven alta geokätkö. Se tosin osoittautui läheisen Rantasipi Laajavuoren omaksi kätköksi, mutta kirjoitin toki lokivihkoon nimmarini löydön merkiksi.

Matkani jatkui kohti Kypärämäkeä. Tätä aluetta en kovin hyvin tunnekaan, vaikka muutaman kerran olen kätköillessäni myös täällä liikkunut. Kypärämäen liikuntapuistosta sainkin päivän ensimmäisen oikean kätkölöydön Kahakadun kentältä. Kentällä oli ihan hyväkuntoinen jää, mutta melko aikaisin sunnuntaiaamuna ei jäällä vielä luistelijoita ollut. Jatkoin matkaani kohti Köhniön uimarantaa.

Köhniön uimarannalla osallistuin joskus vuosia sitten ensimmäiseen geotapaamiseeni. Sen jälkeen olen käynyt siellä toisenkin kerran yhden kätkön hakemassa, mutta nyt jatkoin sieltä rantapolkua pitkin eteenpäin kohti Könkkölää. Täällä en ollut aiemmin liikkunutkaan. Rannalla oli avantouintipaikka, jossa oli joku naishenkilö uimassa. Seuranaan hänellä oli lauma sorsia. Vesi ei näyttänyt olevan lainkaan kylmää, koska tämä henkilö myös vesijumppasi siellä täysin kiireettömän oloisena.

Jatkoin polkua eteenpäin kohti erästä mysteerikätköä. En tosin voinut olla täysin varma sen sijainnista, koska kätkökuvauksessa ei ollut tsekkeriä, eli mahdollisuutta tarkistaa ratkaisun oikeellisuutta. Olin ratkonut tämän jo joskus vuosia sitten, mutta juuri tämän epävarmuuden vuoksi ei ollut tullut koskaan lähdettyä kätköä etsimään. Mutta niin vain se kätkö löytyi sieltä mistä pitikin, joten taas on yksi aikaisemmin ratkottu mysteeri haettu!

Koska sää oli varsin mukava ja matka oli sujunut kivasti, jatkoin vieläkin eteenpäin polkua pitkin. Eräässä kohdassa huomasinkin sitten kulkevani Lumopolkua. Tästä polusta olen joskus lukenut jyväskyläläisen Upe Nykäsen Jalkaisin-blogista. Nyt kuljin polkua vain jonkin matkaa, mutta joskus kesäaikaan voisi tulla kiertämään sen kokonaisuudessaan.

Polulta poikkesin pian Köhniöjärven jäälle, jota pitkin oli helpompi kulkea kuin jäisellä polulla. Ajattelin käydä katsomassa kätköä Köhniön rantapolku (GC60AXF), jonka kuvauksen perusteella tiesin olevan puussa joka kaartuu veden (ja talvella jään) päälle. Tämä kätköpuu on ylhäällä kuvassa. Tarkoitus oli siis katsoa, että olisiko sinne mahdollista kiivetä nyt turvallisesti. No sehän osoittautuikin sitten oikein hauskaksi kiipeilytehtäväksi. Kesäaikaan olisi varmaan jännittänyt enemmän, mutta nyt tehtävä oli helppo ja sain nimmarini kirjattua lokivihkoon.

Mukavasta kiipeilykokemuksesta innostuneena päätin jatkaa matkaani sitten vielä jäätä pitkin Könkkölän tilalle, jossa poikkesin nopeasti etsimässä vielä yhden kätkön. Könkkölän tilaan pitää joskus kesäaikaan käydä myös tutustumassa paremmin. Tilan rakennukset ovat pääosin 1940-luvulta ja vanha pihapiiri on varmasti kesällä viehättävä. Lammasaitauskin siellä näkyi olevan ja ainakin kätkökuvauksen mukaan rakennukset nykyisin omistava Kunnallistekniikan museo esittelee tilaa ja sen rakennuksia kesäisin.

Tämän jälkeen suuntasinkin takaisin kotiin päin ja kotimatkalla sain tyytyväisenä miettiä kaikkea näkemääni. Tämä sunnuntaikätköilijä teki taas oikein onnistuneen sunnuntaiaamun kätkökävelyn!