Minulle oli tulossa merkkikätkö, seuraava kätkölöytöni olisi nimittäin järjestyksessään numero 1600. Sitähän piti vähän miettiä, että minkä kätkön haluaisi jäävän tilastoihin täksi merkkikätköksi. Suunnittelinkin meille sitten kätköretken Toivakkaan, josta saisin mukavan mysteerikätkön seuraavaksi löydöksi. Lähdimme matkaan aamupäivällä ja minä hieman odottavin tunnelmin. Talvella kun pitää muistaa, että lumi saattaa vaikeuttaa niin auton pysäköintipaikan löytämistä kuin kätköjenkin löytämistä.
Ajoimme kohti mysteerikätköä Sulta laulun sain (GC68R38), jonka olin ratkaissut jo varmaan vuosi sitten. Tässä mysteerissä piti perehtyä Toivakan oman artistin Arja Korisevan musiikkituotantoon ja uraan. Ensin ajoimme kätköpaikasta ohi, kun katselimme autolle paikkaa väärältä puolelta tietä. U-käännöksen jälkeen saimme auton kuitenkin hyvään parkkiin ja minä kipaisin tien yli etsimään purkkia. Eilisen lumisateen jälkeen sain tehdän polun kätkölle, joka löytyi kuitenkin ongelmitta. Hip hei; kätkölöytöjä 1600! Nyt oli päivän päätarkoitus saavutettu ja lähdettiin katselemaan muita Toivakan paikkoja rennoin mielin.
Päivän ohjelma eteni tänään seuraavasti: mysse, tradi, mysse, tradi, mysse, tradi. Eli kävin etsimässä kolme ratkomaani mysteeriä ja välissä aina peruskätkö. Toinen hakemani mysteerikätkö oli Toivakan Asevarikko (GC6KCBP), jossa piti selvittää faktoja varikon historiasta. Sen ratkoin vasta eilen, kun teimme päätöksen lähteä tänään Toivakkaan. Kätkötoteutus oli kiva, eikä kätkö tule varmasti jäämään lumen alle vaikka sateet jatkuisivatkin.
Kolmas tänään hakemani mysteeri oli Silanterin Torppa (GC6X7RC), joka esitteli Toivakan Perinnepihalla sijaitsevan torpan. Tämänkin mysteerin sai ratkottua hyvin kotona etukäteen ja kätkökin löytyi helposti. Joskus kesäaikaan täytyy kyllä mennä kiertämään Toivakan Perinnepolku, jonka yksi kohde tämä perinnepiha on.
Näiden kätköjen lisäksi kävimme tradikätköjen myötä kirkolla, urheilukentän laavulla ja Niittyojalla, jossa on kätkökuvauksen mukaan nähty useana talvena saukon jälkiä. Me emme nähneet saukkoja, emmekä niiden jälkiä, mutta peura kävi lähellä. Minä en sitä huomannut kätköä etsiessäni, mutta kauempana odottamassa ollut Janne näki kuinka se tuli lähelle meitä, mutta pelästyi sitten ja säntäsi karkuun.
Tästä tulikin hieman erilainen kätköretki, kun ajelimme autolla kätköltä toiselle ja kävelyä tuli vain lyhyitä matkoja. Mutta olihan se kiva saada kuusi uutta löytöä melko helposti vaihteeksi. Viimeiset löydöt kun ovat olleet lähes aina yksittäisiä ja vaatineet parin tunnin kävelylenkin. Nyt saa taas muutaman lenkin heittää, ennenkuin seuraavat sataset tilastoissa paukkuvat.
Leave a Reply