Ensimmäinen osa kesälomaani alkoi juhannuksesta. Juhannuksen jälkeen suuntasimmekin heti Kuopioon minilomalle, että pääsisin nopeasti irti arjesta ja lomatunnelmaan. Tätä Kuopion reissua emme kuitenkaan viettäneet kokonaan kaupungin hulinassa, vaan suunnitelmana oli lähteä ulkoilemaan noin viiden kilometrin päässä Kuopion keskustasta sijaitsevalle Kolmisoppi- Neulamäki luonnonsuojelualueelle.

Tiistai-aamuna hotelliaamiaisen jälkeen pakkasimmekin repun ja lähdimme autolla kohti tätä Natura-verkostoon kuuluvaa aluetta. Jätimme auton Pilpantien varressa Kolmisopin rannalla sijaitsevalle parkkialueelle ja suuntasimme siitä polulle metsään. Alueella kiertää kolme luontopolkua: Neulamäen kierto (5 km), Vanhan metsän polku (4 km) ja Pikkukierto (2 km). Ensimmäiseksi kuljimme pitkin latupohjaa ja myöhemmin matkan edetessä jonkin matkaa kaikkia noita luontopolkuja, sekä lisäksi muita polkuja. Reittimme siis määräytyi, ja koko kohde tuli myös taas löydettyä, geokätköjen perusteella.

Alueella on monipuolista lehto- ja kalliokasvillisuutta. Rehevissä puronvarsilehdoissa kasvaa esimerkiksi kotkansiipiä, lehtokuusamia tai levinneisyysalueensa pohjoisrajoilla sinnitteleviä metsälehmuksia. Vuorilammen idänpuoleisella kalliojyrkänteellä puolestaan kasvavat kalliokasvit kuten kalliokielo ja kangasajuruoho. Alueella on havaittu myös harvinaisia kasveja kuten tikankontti, hoikkarölli ja idänlehväsammal.

Kolmisoppi- Neulamäki alueella on myös monipuolinen eläimistö. Alueella viihtyvät nisäkkäät päästäisestä hirveen ja myös liito-oravaa ja lepakkoja on nähty. Mekin näimme retkemme aikana esimerkiksi pyyn ja teeren poikasineen. Monipuolisin eläimistö on vanhan metsän alueella, koska siellä on runsaasti lahopuuta, joka on monille pienille eläimille ja linnuille elintärkeää.

Alueen keskellä sijaitsevan Vuorilammen pohjoispäässä on nuotiopaikka, sekä myös puuvarasto. Sinne voi siis hyvin suunnitella retkelleen evästauon. Me pidimme taukomme oikeastaan jo sitä ennen lammen itäpuolen kalliojyrkänteen päällä. Siellä kävi mukava tuulenvire ja maisema oli kaunis. Myöskään aiemmin lehdoissa hieman kiusanneet hyttyset eivät siellä enää häirinneet. Vuorilammen jälkeen jatkoimme vanhan metsän puolelle, jossa polkumme kaventuivat koko ajan ja katosivat välillä kokonaan. Suunnistin meidät kuitenkin aina kätköltä toiselle ja loppumatkasta pääsimme taas niille merkityille isommille poluille.

Alkumatkasta näimme muutamia ihmisiä, lähinnä koiranulkoiluttajia, mutta ilmeisesti alue on kuitenkin kuopiolaisten suosiossa, vaikka Puijon alue taitaakin olla suosituin. Polkuja on kuitenkin monenlaisia ja osa helppokulkuisiakin ja talvisin täällä taitaa olla mukavat hiihtoladut. Minä sain tällä kierroksella kerättyä 11 geokätköä ja tulihan sitä taas yksi merkkipaalukin saavutettua, nimittäin kätkölöytöni numero 1700. Kiersimme reittiämme noin viisi ja puoli tuntia, pituutta retkelle kertyi noin 13 kilometriä. Päivä oli aika epävakainen ja pienet sadekuurot yllättivät vähän väliä, mutta onneksi välillä oli aina poutaistakin ja sain otettua joitain kuviakin muistoksi. Kesä oli kyllä varmasti vehreimmillään ja tällä retkellä sai taas nauttia ison annoksen luonnonrauhaa ja linnunlaulua.