Lapin reissun jälkeen tuli elämään työntäyteinen jakso, jolloin en oikein harrastanut mitään. Toki metsässä tuli käytyä kävelyllä aina välillä rauhoittumassa ja keräämässä energiaa arkeen. Mutta tällä hetkellä kun kesä kääntyy jo loppusuoralle ja syksy kolkuttelee ovella, jaksaa taas kummasti enemmän. Ja nyt kun vielä minulla alkoi kesäloman toinen osa, niin tässähän on taas aikaa ja energiaa harrastaa mukavia juttuja.

Lomaviikkomme Lapissa alkoi juhannusaatosta. Matkaan lähdimme kotoa jo edellisenä päivänä ja lepäsimme yhden yön Rovaniemellä. Näin ajomatka ei muodostunut liian raskaaksi, vaan siinä jaksoi ja ehti tehdä muutamia pysähdyksiäkin. Ja perillä Saariselällä olimme mukavasti jo iltapäivällä juhannusaattona.

Eilen oli taas sellainen päivä, että hakemalla kätkön sai profiiliinsa matkamuiston eli suveniirin. Kyseessä oli Get Outdoors Day, eli tarkoitus oli vain lähteä ulos ja liikkumaan luontoon kätköillen. Minä tietysti mielelläni halusin tämän suveniirin, joten kätköretkelle piti lähteä. Jyväskylän Touruvuorelle julkaistiin pari viikkoa sitten pyöräillen haettavaksi tarkoitettu kätköreitti, johon kuuluu kymmenen tradikätköä ja yksi bonusmysteeri. Tätä me lähdimme sitten kiertämään ihan kävellen iltapäivällä, kun aamuinen sade lakkasi.

Sunnuntai on mukava aloittaa pienellä kätköretkellä metsään. Tänään suuntasimme kohti Jyväskylän Kivilampea, jonne julkaistiin jokin aika sitten viisi uutta kätköä vanhan vitosen lenkin varrelle. Vaikka me olemme käyneet noissa Kivilammen metsissä monta kertaa, tämä vanha reitti on jäänyt aiemmin kulkematta. Olikin kiva lähteä katsomaan mitä sen varrelta löytyy.

Viikonloppu tuli aloitettua perjantai-iltana soutelemalla Tuomiojärvellä. Koska kalastusvälineet ei tällä kertaa olleet mukana, nautimme tyynestä ja kauniista kesäillasta katsellen maisemia ja seuraten vesilintuja. Vain pari muuta soutuvenettä näkyi järvellä, mutta muuten oli rauhallista ja hiljaista. Ehdimme juuri sopivasti liikkeelle katselemaan auringonlaskua.

Jyväskylään satoi ensilumi eilen ja luonto on vielä tänäänkin talvisen valkoinen. Tässähän voi alkaa toivomaan sekä valkoista joulua, että hyviä lumikenkäilykelejä täksi talveksi. Oikeasti en kuitenkaan usko, että tämä lumi olisi vielä pysyvä. Mutta iloitsen siitä nyt, kun se on mahdollista.

Aurinkoinen lauantai houkutteli meidät päiväretkelle Saarijärvelle Pyhä-Häkin kansallispuistoon. Olemme käyneet siellä aiemminkin, mutta kyllä Pyhä-Häkin mahtavassa vanhassa metsässä kulkee mielellään aina uudelleenkin. Luontoon.fi -sivusto kuvaa Pyhä-Häkkiä Etelä-Suomen hienoimmaksi vanhaksi metsäksi, jossa humisevat 400 vuotta vanhat ikihongat.

Geokätköilyn harrastamisen paras puoli minulle on ehdottomasti se, että se saa liikkeelle ja ulkoilemaan. On paljon helpompi lähteä lenkille, jos on joku kohde minne mennä. Toinen hyvä puoli on se, että tulee nähtyä paikkoja ja koettua asioita, joita ei muuten varmasti näkisi ja kokisi. Minusta on tärkeää, että myös aikuisena säilyttää tietynlaisen leikkimielisyyden ja innostumisen taidon, ja uskaltaa kokeilla uusia ja jännittäviäkin asioita. Tietenkin muistaen varovaisuuden ja turvallisuuden.

Perjantai-iltana Suomeen saapui Valio-myrsky. Ennen sen suurimpia puhureita ehdimme kuitenkin aloittaa viikonlopun sieniretkellä. Muutama viikko sitten kätköretkellä tuli huomattua hyvät suppilovahveropaikat, ja merkkasin ne silloin ihan käsigepsiin. Näille merkatuille paikoille suuntasimme siis perjantaina töiden jälkeen.

Kävimme vuosi sitten Kansalaisopiston sienikurssin yhdessä, koska haluamme molemmat oppia tunnistamaan sieniä paremmin. Sillä olisihan se hienoa, että metsäretkiltä voisi löytää välillä myös herkkuja lautaselle. Viime vuosi olikin hyvä sienivuosi aloitella sieniharrastusta ja saimme kerättyä tatteja ja haperoita myös säilöttäväksi. Eilen kävimme kertaamassa sienioppia Leivonmäen kansallispuiston ystävät -yhdistyksen sieniretkellä.