Jyväskylään satoi ensilumi eilen ja luonto on vielä tänäänkin talvisen valkoinen. Tässähän voi alkaa toivomaan sekä valkoista joulua, että hyviä lumikenkäilykelejä täksi talveksi. Oikeasti en kuitenkaan usko, että tämä lumi olisi vielä pysyvä. Mutta iloitsen siitä nyt, kun se on mahdollista.

Lumisesta maisemasta piti tietysti käydä ulkona nauttimassa jo eilen illalla ja uudelleen tänään päivänvalossa. On se vaan aina yhtä ihanaa, kun pitkän ja pimeän syksyn jälkeen lumi tekee luonnosta niin paljon valoisamman. Ja tosiaan toivon, että lunta tulisi niin paljon, että talvella pääsisi kunnolla lumikenkäilemään, ja myös hiihtämään. Myös järvet saisivat minun mielestäni jäätyä kunnolla, niin uskaltaisi mennä liikkumaan myös jäille ja niitä pitkin saariin. Pilkkiminenkin on kivaa talvipuuhaa. Tässähän ihan innostuu taas talven uusista ulkoilumahdollisuuksista.

Marraskuu on kulunut vauhdilla, eikä mitään pidempiä retkiä ole tullut nyt tehtyä. Kätköjä olen hakenut oikeastaan vain yksittäin, mutta kuitenkin joka viikko vähintään yhden. Liikuntaa on siis kyllä tullut, kun työpäivän päälle olen pyöräillyt “ihan vaan yhdelle”. Tällaisina kätköpäivinä on yleensä tullut sekä kävelyä että pyöräilyä molempia yli 20 kilometriä sille päivälle.

Tänään kävimme yhdessä kävelemässä lumisessa metsässä. Päivän kätkönä etsin kätkön Keljonkankaan laavu (GC5GJMZ), joka löytyikin näppärästi. Tämä kätkö on melko vilkkaalla paikalla pururadan ja myös frisbeegolfradan varrella, mutta tänään lumisateen jälkeen siellä oli rauhallista. Polttopuita ei näillä kaupungin läheisyydessä olevilla laavuilla yleensä ole, eikä meilläkään ollut edes tarkoitus nyt tulistella, mutta laavu oli kuitenkin yllättävän siisti. Ja laavukätköthän on tietysti aina kivoja. Niille kun ei yleensä edes ole mahdollista mennä autolla, vaan saa kävellä metsässä ja polkuja pitkin.