Syksy meni tänä vuonna ihan ennätysnopeasti. Pieniä metsäretkiä tuli toki tehtyä useinkin, mutta kertominen niistä jäi. Yleisin ongelma taisi olla kuvien puute. Sieni- ja marjavuosi oli aika huono ainakin täällä Jyväskylässä, mutta metsissä tuli silti kuljettua niitäkin etsimässä. Sienisaalis jäi sen verran pieneksi kuitenkin, että se tuli nautittua aina heti tuoreeltaan, eikä päästy säilöntäpuuhiin lainkaan.

Syksyinen sunnuntaiaamu houkutteli metsään ja kätköille. Suuntasimme automme kohti Halssilan hiihtomaata ja sieltä lähdimme kävelemään ulkoilureittiä pitkin Kivilammen suuntaan. Olin suunnitellut meille ympyräreitin, jonka varrelle osuisi seitsemän kätköä. Laitan tähän postaukseen nyt myös pari spoilaavaa kuvaa, eli jos et halua nähdä kätköcamoja, lukeminen kannattaa nyt lopettaa tähän kohtaan.

Tämä kesä on ollut erikoinen ainakin säiden osalta. Jotenkin tuntuu, että kunnon kesä ei ole alkanutkaan ja nyt ollaan jo kääntymässä syksyyn. Sadetta on tullut ainakin Keski-Suomessa lähes joka päivä. Tai siltä se ainakin on tuntunut. Hellepäiviä ei Jyväskylässä ole ollut ainuttakaan koko kesänä. Mutta kyllähän valoisuus ja päivän pituus sentään osoittivat, että kesä tässä on ollut.

Näin joulun aikaan ajatukset käyvät välillä kuluneessa vuodessa ja kaikessa sen aikana nähdyssä ja koetussa. Samalla katse kääntyy jo tulevaan vuoteen ja siihen liittyviin suunnitelmiin ja toiveisiin.

Ja taas on kellot käännetty talviaikaan. Minulle siitä seurasi se, että heräsin tänään sunnuntaihin kello viisi ja vietin oikein rauhallisen aamupalahetken kynttilän valossa. Ennen seitsemää olinkin sitten jo ulkona pimeässä metsässä otsalampun kanssa.

Lauantain aurinkoinen pakkasaamu houkutteli minut melko aikaisin kiertämään Laajavuoren luontopolkua. Sehän on nykyisin meidän lähin luontopolkumme ja olemme kiertäneet sen aiemmin vain pari kertaa kesäaikaan. Nyt lähdin yksin katsomaan, onko polku kierrettävissä miten hyvin myös näin talvella.

Jyväskylään satoi ensilumi eilen ja luonto on vielä tänäänkin talvisen valkoinen. Tässähän voi alkaa toivomaan sekä valkoista joulua, että hyviä lumikenkäilykelejä täksi talveksi. Oikeasti en kuitenkaan usko, että tämä lumi olisi vielä pysyvä. Mutta iloitsen siitä nyt, kun se on mahdollista.

Vapaapäivänä piti tietenkin suunnata ulos metsään ja nauttimaan luonnosta. Ensisijainen ajatus oli mennä keräämään taas suppilovahveroita, mutta hyvin nopeasti sienimetsässä tuli todettua, että kerättävää ei ollutkaan. Muutamat harvat sienet olivat kuivuneet. Eli liian kuivaa on tänä syksynä edelleen ollut sienestysmielessä. Varasuunnitelmana oli kuitenkin poiketa samalla reissulla myös suolle, jolla tiesimme olevan karpaloita.

Perjantai-iltana Suomeen saapui Valio-myrsky. Ennen sen suurimpia puhureita ehdimme kuitenkin aloittaa viikonlopun sieniretkellä. Muutama viikko sitten kätköretkellä tuli huomattua hyvät suppilovahveropaikat, ja merkkasin ne silloin ihan käsigepsiin. Näille merkatuille paikoille suuntasimme siis perjantaina töiden jälkeen.