Vapaapäivänä piti tietenkin suunnata ulos metsään ja nauttimaan luonnosta. Ensisijainen ajatus oli mennä keräämään taas suppilovahveroita, mutta hyvin nopeasti sienimetsässä tuli todettua, että kerättävää ei ollutkaan. Muutamat harvat sienet olivat kuivuneet. Eli liian kuivaa on tänä syksynä edelleen ollut sienestysmielessä. Varasuunnitelmana oli kuitenkin poiketa samalla reissulla myös suolle, jolla tiesimme olevan karpaloita.

Ensin suolla näytti siltä, että sielläkään ei olisi kerättävää. Mutta kyllä siellä sitten kuitenkin oli karpaloita. Joku oli varmasti jo käynyt paikalla, mutta myös koskemattomia kohtia löytyi. Karpalot on myös jänniä kerättäviä. Ensin huomaat yhden ja sitten tarkemmalla katsomisella ympärillä saattaakin olla melkoisesti marjoja. Osa on myös aivan sammaleen sisällä ja saattaa paljastua vasta, kun on jo kertaalleen astunut siihen kohtaan.

Karpaloita on kuitenkin mukava noukkia. Roskia ei tule juurikaan mukaan, eikä sormetkaan värjäänny. Paljain käsin poimiminen saa kyllä melko nopeasti sormet paleltamaan, kun kostea suo on kuitenkin aika kylmä. Mutta suolla oli rauhallista ja välillä tuli oikaistua selkää ja katseltua viereiselle lammelle.

Pari tuntia menikin mukavasti tällä metsä- ja suoreissulla. Ketään muita ihmisiä ei näkynyt näin arkipäivänä, joten hiljaista ja rauhallista oli. Raitista ilmaa ja liikuntaa luonnossa, ja lisäksi talvella voidaan herkutella karpaloilla. Mikäs sen parempaa.