Lauantain aurinkoinen pakkasaamu houkutteli minut melko aikaisin kiertämään Laajavuoren luontopolkua. Sehän on nykyisin meidän lähin luontopolkumme ja olemme kiertäneet sen aiemmin vain pari kertaa kesäaikaan. Nyt lähdin yksin katsomaan, onko polku kierrettävissä miten hyvin myös näin talvella.

Poikkesin pyörätieltä metsään jo Hotelli Rantasipin kohdalta ja ajattelin suuntia ihan ulkomuistista metsän läpi polun lähtöpisteelle. Suunnitelmani toimikin hyvin, sillä aamulla oli vielä täydellinen hankikanto ja siksi metsässä kävely omia polkuja pitkin oli helppoa. Löysin lähtöpisteen ja totesin, että polkua on käytetty myös talvella, eli polku-ura on selkeästi kuljettavissa. Toki luontopolku on myös merkitty keltaisin täplin puihin ja viitoitettu risteyskohdissa.

Kulkiessa tein havaintoja kevään etenemisestä. Muutamissa paikoin oli hienoja jääpuikkomuodostelmia kallioiden kupeissa ja useassa kohdassa myös polku oli kovasti jäinen, kun sulamisvedet olivat jäätyneet sään uudelleen pakastuessa. Jäiset kohdat oli kuitenkin helppo kiertää, koska hanki kantoi niin hyvin. Matkan varrella pikkulinnut visertelivät ja yrittivät myös kai pelotella minua pois reviiriltään. Tunnistin myös tuttuja sienipaikkoja polun varrelta ja mietin sitä, että ensi syksynä onkin lyhyt matka näille sieniapajille.

Polku kiertää Laajavuoren kisakeskuksen ala- ja välirinteiden metsissä. Yhdessä kohdassa näkyi Matti Nykäsen hyppyrimäki hohtaen kauniisti auringonpaisteessa. Polku ylittää useammassa kohdassa hiihtoladun, mutta erikoista ja jännittävää näin talviaikaan on se, että se ylittää myös takarinteet. Onneksi olin sen verran aikaisin liikkeellä, että rinteet eivät olleet vielä auki, tai ainakaan laskijoita ei vielä ollut. Rinne oli myös niin kovapintainen, ettei tarvinnut miettiä, että olisi tehnyt rinteen poikki kävelemisellä kuoppia siihen.

Aivan polun loppuosan taisin kulkea omia polkujani taas, koska loppupätkä menee ilmeisesti laskettelurinnettä pitkin. Mutta siinä vaiheessa kierros oli kuitenkin jo tehty, ja saavuin Laajiksen pihalle caravan-alueen nurkalta. Luontopolku oli siis oikein hyvin kuljettavissa myös talvella ja puiden välistä kurkisteleva aurinko piristi mieltä kovasti. Raikas pakkasaamun lenkki metsässä oli hyvä alku päivälle!