Perjantai-iltana Suomeen saapui Valio-myrsky. Ennen sen suurimpia puhureita ehdimme kuitenkin aloittaa viikonlopun sieniretkellä. Muutama viikko sitten kätköretkellä tuli huomattua hyvät suppilovahveropaikat, ja merkkasin ne silloin ihan käsigepsiin. Näille merkatuille paikoille suuntasimme siis perjantaina töiden jälkeen.
Ja olihan sinne tosiaan noussut ihan mukavasti suppiksia. Tuulen koko ajan yltyessä keräsimme nopeasti sieniä vajaan puoli korillista. Se oli meille aloittelijoille suurin suppissaalis ikinä. On se jännä tunne, kun ensin ei huomaa mitään, sitten bongaa yhden ja sen jälkeen tarkempi katselu ympärille saa huomaamaan sieniä lähellä enemmänkin. Mutta tarkkana siinä saa olla. Katse koko ajan maahan luotuna ja silti maahan pudonneet lehdet maastouttavat hyvin tehokkaasti sienet sekaansa. Suppilovahverot on kuitenkin helppo tunnistaa ja kerätä. Jo metsässä tuli otettua suurimmat roskatkin pois, joten putsaamista jäi kotiin hyvin vähän. Tuosta saaliista riitti niin heti syötäväksi kuin säilöttäväksikin.
Eilen oli sitten se laulustakin tuttu myrskyn jälkeinen poutasää. Aurinko paistoi ja tuuli oli väistynyt kokonaan. Teimmekin sieniretken sijaan taas vaihteeksi kätköretken. Tässä viime viikkoina kätköjä on tullut haettua korkeintaan muutama kerrallaan, joten nyt ajattelin, että olisi kiva saada kerättyä useampi yhdellä retkellä. Valitsin siis päivän kohteeksi Keuruun Ilovuoren, jonne ilmestyi kesällä kymmenen kätkön kierros. Näistä yhdeksän on tradikätköjä, joista osassa on bonusnumero. Bonusnumerot keräämällä ja pienten laskutoimitusten jälkeen saa selville bonuskätkön koordinaatit.
Ilovuorella on ihan merkatut ulkoilureitit ja niiden lisäksi myös muita polkuja. Tulipaikkaa ei löydy, mutta ilmeisesti paikalliset käyvät siellä paljonkin marjastamassa, sienestämässä ja kuntoilemassa. Kun me saavuimme parkkipaikalle, siellä oli vain kaksi polkupyörää. Lähtiessämme autoja olikin sitten jo useampi. Ja tosiaan, siellä oli niin marjastajia, sienestäjiä, kuin kuntoilijoitakin. Kätköjen logivihkoista huomasin, että myös joku muu oli käynyt samana päivänä kätköilemässä.
Kierros alkaa kätköllä Ilovuori #1 (GC5YPPP), jonka kuvauksesta löytyy myös alueen kartta ja selkeä kuvaus alueesta, sen luonnosta ja kätköistä. Parkkipaikka on myös merkitty kätkökuvaukseen, ja sehän helpottaa ulkopaikkakuntalaisen kätköretken suunnittelua aina kummasti. Kätkökierros kiersi kivasti niin niitä merkattuja leveämpiä polkuja, kuin pienempiä metsäpolkujakin pitkin. Kätköt olivat sopivan helppoja ja erittäin hyväkuntoisia. Tämä kierros oli oikein mukava tehdä. Harmi vaan, että ruskakuvia ei enää saanut, taisi Valio pudottaa jo ruskalehdet maahan. Mustikoita ja puolukoita Ilovuorella on paljon, niitä tulikin napsittua matkan varrelta. Tällä kertaa ei sitten taas tullut etsittyä sieniä. Nyt etsin vain kätköjä ja nautittiin luontoliikunnasta metsässä.
Kirjoita kommentti