Lapin reissun jälkeen tuli elämään työntäyteinen jakso, jolloin en oikein harrastanut mitään. Toki metsässä tuli käytyä kävelyllä aina välillä rauhoittumassa ja keräämässä energiaa arkeen. Mutta tällä hetkellä kun kesä kääntyy jo loppusuoralle ja syksy kolkuttelee ovella, jaksaa taas kummasti enemmän. Ja nyt kun vielä minulla alkoi kesäloman toinen osa, niin tässähän on taas aikaa ja energiaa harrastaa mukavia juttuja.
Geokätköilyyn tuli Saariselän jälkeen pieni tauko. Voi olla, että sillä reissulla sain kätkönnälän hetkeksi tyydytettyä. Mutta nyt on taas tullut haettua jonkin verran kätköjä. Viime viikon lauantaina oli Kansainvälinen geokätköilypäivä, ja silloin kävimme Keuruulla kätköilemässä ja kätköilijöiden tapaamisessa. Siellä kiertelimme ennen miittiä Kurkisaaressa, Kurkilahdessa ja Kurkiniemessä kätköillä ja sitten olin hetken aikaa mukana tapaamisessa. Sen päivän kätköt sijaitsivat siis mukavasti keskustan ulkopuolella ja ulkoilumaastoissa, rannoilla ja polkujen varsilla.
Tämän viikon aloitimme Kokkolan reissulla. Teki mieli lähteä loman alkajaisiksi jonnekin pienelle kaupunkilomalle ja Kokkola tuli sitten valittua. Menomatkalle olin suunnitellut etukäteen kätköpysähdykset siten, että saan taas uusia kuntia vihreäksi kätkökartalle. Ja niin siltä reissulta tuli seitsemän uutta kuntaa. Kokkolassa kävelimme paljon tutustuen kaupunkiin ja jonkin verran tuli sieltäkin kätköjä kerättyä. Maininnan ansaitsee ehkä multikätkö Neristan (GC10P5A), joka kierrättää kivasti vanhassa kaupungissa. Tämä Kokkolan vanha kaupunki, Neristan, on yksi Suomen laajimmista historiallisista puukaupunkikokonaisuuksista.
Kokkolassa vierailimme myös Kiepissä, joka on luonnontieteellinen museo. Siellä oli näytillä kolmen keräilijän kolme kokoelmaa: Armas Järvelän perhoskokoelma, Viljo Nissisen mineraalikokoelma ja Veikko Salkion luontokokoelma. Näistä etenkin Nissisen ja Salkion kokoelmat olivat todella mielenkiintoiset. Vierailua Kiepissä voin tosiaan suositella!
Sienisyksy näyttää lupaavalta. Ensin löytyi mukavasti herkkutatteja, sitten kerran osuimme oikein hyvälle kantarelliapajalle ja nyt olen jo pari kertaa käynyt keräämässä suppilovahveroita. Eilen illallakin piipahdin metsään ja saaliina oli suppiksia ja kantarelleja, joista tein piirakan. Aivan mahtavaa kun voi kotoa vain kävellä metsään ja kulkea siellä kaikessa rauhassa, ja löytää sitten vielä syötävääkin!
Otsikkokuva on otettu “omalta” Tuomiojärveltämme. Olimme soutelemassa ja uistelemassa tässä yhtenä iltana auringonlaskun aikaan. Voisiko olla mitään rentouttavampaa ja kauniimpaa?
Kirjoita kommentti