Lomaviikkomme Lapissa alkoi juhannusaatosta. Matkaan lähdimme kotoa jo edellisenä päivänä ja lepäsimme yhden yön Rovaniemellä. Näin ajomatka ei muodostunut liian raskaaksi, vaan siinä jaksoi ja ehti tehdä muutamia pysähdyksiäkin. Ja perillä Saariselällä olimme mukavasti jo iltapäivällä juhannusaattona.

Olin suunnitellut etukäteen ajomatkan varrelle nopeita lepotaukoja kätköjen perusteella. Tarkoitus oli muuttaa vihreäksi kuntakartalle kaikki mahdolliset kunnat, jotka vielä ennen matkaa eivät olleet vihreitä minulla, eli en siis ollut aiemmin niissä kunnissa kätköillyt. Tämä onnistuikin hyvin, suurimman osan puuttuvista kunnista “napsin” vihreäksi jo menomatkalla ja paluumatkalla sitten vielä muutamat. Uusia kuntia vihertyi matkan aikana yhteensä 13. Lapin reissun jälkeen kuntakartaltani voikin hahmottaa hyvin nelostien reitin lähes kokonaan läpi Suomen.

Saariselällä meillä oli mökkimajoitus viikoksi. Varsinaista vaellusta ei siis tullut tehtyä, mutta päiväpatikoita kyllä joka päivä. Lähinnä kävelimme Saariselän ja Kiilopään maastoissa, mutta jonkin verran myös Urho Kekkosen kansallispuiston puolella. Tuonne kansallispuistoon olisi hienoa mennä joskus vielä ihan oikeasti vaeltamaankin, ja nimenomaan sinne erämaaosaan. Tällä reissulla retkemme lähtivät siis kuitenkin aina aamuisin liikkeelle Saariselän mökiltä, tai sitten ajoimme Kiilopäälle ja lähdimme liikkeelle sieltä.

Minulla oli toiveissa päästä kiertämään viikon aikana Saariselän ja Kiilopään välissä sijaitseva Suomen Ladun tekemä, Ladun logon muotoinen, Kiilopään Keino -kätköpolku. Kiersimmekin sen sitten kahdessa osassa, ensimmäisenä päivänä kuvion ulkoreunat Saariselän Laanilasta lähtien ja toisena päivänä kuvion sisäosan kätköt Kiilopäältä lähtien. Ulkoreunapäivänä kävelyä tuli 23 kilometriä ja saaliina 40 kätköä, ja sisäosapäivänä kävelyä tuli 15 kilometriä ja 34 kätköä. Kätköpolun kätköt sijaitsevat pääosin helppokulkuisessa maastossa, mutta Latvakurun ympärillä maasto on toki haastavampaa. Oli aivan mahtavaa kierrellä näissä maastoissa kätköillen, emme törmänneet muihin ihmisiin kertaakaan, vaan saimme liikkua aivan kahdestaan kauniissa luonnossa. Nyt on kätkökartallani hieno kuvio muistona noista kahdesta kätköilypäivästä.

Viikon aikana tuli huiputettua Kaunispää, Kiilopää ja Urupää. Kuruista parhaiten tutustuimme Pääsiäiskuruun ja Latvakuruun. Tunturit ja kurut ovatkin juuri se, mikä Saariselän lähialueesta tulee ensimmäisenä mieleen. Ja koskematon luonto, sekä se luonnonrauha. Toki suosituimmilla reiteillä ja poluilla on muitakin ihmisiä useimmiten liikkeellä, mutta helppokulkuisessa tunturimaastossa pääsee hyvin myös kulkemaan aivan omia polkujaan. Retkillä tuli nähtyä eläimiäkin. Poroja tietysti, mutta myös kaksi hirveä aivan lähietäisyydeltä. Linnuista tutuimmiksi tulivat järripeippo ja kapustarinta. Kuukkeli ei ennakko-odotuksistamme huolimatta osunut reiteillemme kuin kerran. Hyttysiä ei muuten ollut paljonkaan, mutta tunturikoivikoissa oli kirvoja paikoitellen todella runsaasti.

Tutustuimme viikon aikana jonkin verran myös kullankaivuuseen. Kävimme Tankavaaran Kultamuseolla, vanhalla Prospektorin kaivoksella ja nykyisellä kaivospaikalla Sateenkaaren päässä. Nyt pitäisikin nähdä uudelleen elokuva Lapin kullan kimallus, kun ymmärtäisi hieman enemmän Ervastin ja Lepistön ajan kultaryntäyksestä ja kullankaivuusta ylipäätään.

Lomaviikko sisälsi siis kävelyä ja kätköilyä joka päivä. Koko reissun aikana kävin yhteensä 123 kätköllä. Lomaviikko sisälsi kuitenkin myös kauniista luonnosta nauttimista, luonto- ja maisemakuvausta ja ylipäätään rentoutumista ja rauhoittumista. Emme ole ihan sentään Lapinhulluja, mutta kyllä se on kuitenkin aina todella mahtavaa päästä Lappiin ja nauttimaan Lapin maisemista.