Sunnuntai on mukava aloittaa pienellä kätköretkellä metsään. Tänään suuntasimme kohti Jyväskylän Kivilampea, jonne julkaistiin jokin aika sitten viisi uutta kätköä vanhan vitosen lenkin varrelle. Vaikka me olemme käyneet noissa Kivilammen metsissä monta kertaa, tämä vanha reitti on jäänyt aiemmin kulkematta. Olikin kiva lähteä katsomaan mitä sen varrelta löytyy.

Auton jätimme tuttuun uimarannan parkkiin ja suuntasimme sieltä latupohjaa pitkin kohti polun alkua. Matkan varrella olikin jo paljon kaunista katsottavaa: perhosia ja monia kukassa olevia kasveja, joista tuli tunnistettua ainakin puolukka, lakka, suomuurain, metsäorvokki, kielo ja metsätähti. Janne kuvaili niitä, joten ehkä jossain vaiheessa kotisivujemme kuvakansioihin tulee kuviakin.

Vanhan vitosen lenkin alkupäässä oli sitten päivän viidestä kätköstä ensimmäinen. Sen lähistöllä pyöri joku koiran kanssa ja poistui kun saavuimme paikalle. Heti tuli epäilys, että olikohan hänkin kätköilijä. Löysin kätkön nopeasti ja jatkoimme pitkoksia pitkin kohti seuraavaa kätköä. Siellä tämä sama henkilö koirineen olikin taas pyörimässä metsän puolella, joten kysäisin heti ollaanko samalla asialla. Ja oltiinhan me, joten etsimme kätkön sitten yhdessä. Häneltä oli jäänyt löytymättä se ensimmäinen, ja hän palasikin sitten lähtöpisteeseen uudelleen pienen vinkkini kera. Me jatkoimme taas eteenpäin.

Reitin kolmas kätkö olikin sitten aivan mainio. Laitetaan siitä nyt kuvakin, vaikken haluakaan keneltäkään etsimisen iloa pilata. Tämmöisen nuotion kun löytää keskeltä metsää, niin kyllähän se hymyn nostaa huulille. Vaivaa on nähty kanssakätköilijöiden ilahduttamiseksi! Puinen makkara oli kerrassaan herkullisen näköinen. Kätkö on siis Pitkä lenkki (GC6H9M3), mutta en nyt kuitenkaan kerro miten se logivihko löytyi. Etsimisen ja löytämisen iloa vaan seuraavillekin!

Vanhan vitosen lenkkiä ei enää ylläpidetä ja pitkoksetkin olivat paikoin jo melko kehnot, mutta jotenkin sitä on vaan mukavampi kuitenkin kulkea kapeampia polkuja aina. Jos ei sitten ihan omia polkuja halua edetä. Lenkin varrella oli useampi suo ja hyvännäköisiä sieni- ja marjametsiä. Niitä tuli taas painettua mieleen matkan edetessä.

Neljäs ja viides kätkökin löytyivät hyvin ja rauhassa sai kulkea ja etsiä, muita ihmisiä ei tällä reitillä sen yhden kätköilijän lisäksi sitten ollutkaan. Kätköjen jälkeen palasimme taas uudemmalle latu-uralle ja siellä sitten oli jälleen muitakin liikkeellä. Kiva oli taas tämäkin metsäretki viiden kätkön kautta!