Kevät on edennyt melko hitaasti ja kylmästi. Lähes joka yö on ollut vielä useita asteita pakkasta ja päivisin tuulee kylmästi ja satelee vähän väliä lunta tai rakeita. Aurinko toki jo lämmittää ja lumet ovat sulaneet Jyväskylässäkin jo pääosin. Tämä lauantai lupaili aurinkoa ja me suuntasimmekin kohti Vaajakoskea ja Kanavuoren luontopolkua.

Kanavuoren korkeus on lähes 200 metriä ja siellä kiertävän luontopolun pituus 3,4 kilometriä. Kanavuoren toisella puolella sijaitsi aiemmin Puolustusvoimien Suojeluvarikko ja vuoren sisään on louhittu tähän tarkoitukseen monikerroksiset noin 13 000 neliömetrin tilat. Varikon vuoksi vuoren laki oli aiemmin puolustusvoimien merkitsemää kieltoaluetta ja puissa näkyykin edelleen sinivalkoiset maalimerkinnät, vaikka Puolustusvoimien toiminta päättyi alueella jo vuonna 2003. Nykyisin luolaston tilat ovat yksityisomistuksessa ja vuokrattuina eri toimijoille.

Jätimme auton Naissaaren pysäköintipaikalle ja kävelimme pyörätietä luontopolun alkupäähän. Luontopolun alkumatka on jyrkkää nousua, jossa on osan matkaa turvana köysikaide. Nyt ei ollut enää tällä vuoren aurinkoisella puolella lunta eikä jäätä, mutta puiden juuret olivat välillä liukkaita, joten tarkkana sai olla. Leuhan jyrkkä kallioinen pudotus on vaatinut myös kuolonuhreja vuosien saatossa. Nousimme lakialueelle lähelle mastoa, jossa minua odottikin päivän kätkö.

Multikätkö Kanavuori – Maston varjossa (GC6VBKV) osoittautui oikein mukavaksi kahden pisteen multiksi. Ensimmäisellä pisteellä tarvitsi apuvälineeksi UV-valoa (tämän tiedon voi päätellä kätkön attribuuteista) ja toisellakin pisteellä tarvitsi apuvälinettä, jollaisen kerrottiin kätkökuvauksessa löytyvän viiden metrin päästä. Enempää en kätkön toteutustavasta paljasta, mutta tällaiset kätköt ovat kyllä kovasti mieleeni. Mukavaa ulkoilua luonnossa ja vielä kaupan päälle hieman kekseliäisyyttä vaativa tehtävä.

Kätkön jälkeen jatkoimme luontopolun kiertämistä. Vuoren pohjoispuolella oli yllättävän paljon lunta ja jäätä, sinne eivät auringon säteet olleet vielä paljon yltäneet. Polun loppuosassa saavuimme Pikku-Leuhalle, jossa istuskelimme jonkin aikaa kalliolla ja katselimme näkymiä Jyväskylään. Eipä siinä kylmällä kalliolla kuitenkaan vielä kovin pitkään halunnut istua, joten jatkoimme matkaa. Polun loppu kulkee alun kanssa samaa reittiä jyrkkää kallionrinnettä ja myös alaspäin kulkiessa tuli otettua tukea köysikaiteesta.

Kanavuori on suosittu ulkoilupaikka jyväskyläläisille ja tänäänkin siellä oli melko paljon muitakin luontoliikkujia. Onneksi kätkö sijaitsi hieman sivussa luontopolusta, joten sen etsimisen sai hoitaa ihan rauhassa. Kevään ensimmäinen sitruunaperhonenkin tuli bongattua tällä retkellä, joten kyllä se kevät etenee!