Sunnuntain kätkökävely
- 29.01.2017
Sunnuntaiaamun valjetessa lähdin taas pitkälle kätkökävelylle. En tiedä olisinko tullut lähteneeksi ulkoilemaan ilman kätköilyharrastusta, mutta nyt oli innostusta lähteä, kun tavoitteena oli taas samalla kätköillä. Tämän aamun lenkin suunnittelin niin, että matkan varrelta saisin mahdollisesti neljä kätkölöytöä.


Minulle oli tulossa merkkikätkö, seuraava kätkölöytöni olisi nimittäin järjestyksessään numero 1600. Sitähän piti vähän miettiä, että minkä kätkön haluaisi jäävän tilastoihin täksi merkkikätköksi. Suunnittelinkin meille sitten kätköretken Toivakkaan, josta saisin mukavan mysteerikätkön seuraavaksi löydöksi. Lähdimme matkaan aamupäivällä ja minä hieman odottavin tunnelmin. Talvella kun pitää muistaa, että lumi saattaa vaikeuttaa niin auton pysäköintipaikan löytämistä kuin kätköjenkin löytämistä.
Näin joulun aikaan ajatukset käyvät välillä kuluneessa vuodessa ja kaikessa sen aikana nähdyssä ja koetussa. Samalla katse kääntyy jo tulevaan vuoteen ja siihen liittyviin suunnitelmiin ja toiveisiin.
Ja taas on kellot käännetty talviaikaan. Minulle siitä seurasi se, että heräsin tänään sunnuntaihin kello viisi ja vietin oikein rauhallisen aamupalahetken kynttilän valossa. Ennen seitsemää olinkin sitten jo ulkona pimeässä metsässä otsalampun kanssa.
Lokakuu tuli aloitettua pitkällä metsäkävelyllä. Lauantaiaamuna työviikon jälkeen oli tosi vetämätön olo, ja samalla kuitenkin hieman levoton. Mietittiin, että päivälle pitäisi keksiä jotain ohjelmaa. Päädyimme lopulta siihen helpoimpaan ratkaisuun, eli metsälenkkiin lähimetsäämme Laajavuoreen.