Helatorstain retkemme suuntautui Laukaan Hyyppäänvuorelle. Retkikohde valikoitui ensisijaisesti geokätkökartan perusteella, mutta myös siksi, että tämä Keski-Suomen Koliksi kutsuttu luontokohde oli meiltä vielä aiemmin tutustumatta. Hyyppäänvuori sijaitsee Lievestuoreenjärven lounaisrannalla ja se kohoaa 171 metrin korkeuteen. Hyyppäänvuorella minua odotti viisi geokätköä.
Ajoimme auton parkkiin Hyyppääntien varteen merkitylle P-paikalle, jonka vierestä lähti merkitty polku kohti vuoren korkeuksia. Heti alkumatkasta bongasimme tämän kevään ensimmäiset korvasienet. Emme tosin itse niitä kerää, mutta onhan se varma kevään merkki ja osoitus siitä, että kesä on jo vähintäänkin lähellä. Metsän siimekseen päästyämme mielen valtasi heti rauhallisuus, kun muuten hiljaisessa metsässä lauloivat linnut ja käenkaalit kukkivat. Polku nousi pian melko jyrkästi ja huippu lähestyi. Matkan varrella oli upea valtavan suuri vanha mänty, jota pysähdyimme ihastelemaan. Toki minulla oli pysähdykseen myös toinen syy, sillä täältä löytyi multikätkön loppukordinaatit.
Vuoren laella polku kulki pitkin kallioita ja parhaimmalla näköalapaikalla pidimme heti ensimmäisen evästauon. Mietin siinä eväitä syödessä ja maisemista nauttiessa, että kyllä näitä Hyyppäänvuoren maisemia voi tosiaankin verrata vähän Koliin, vaikka kyllä se Pielinen Lievestuoreenjärven voittaakin. Tauon jälkeen laskeuduimme polkua pitkin jonkin verran alemmaksi ja kohti luolaa, josta minun oli tarkoitus etsiä päivän ensimmäinen kätkö. Oikeasti kyseessä oli pitkä halkeama kalliossa, mutta kyllä sitä toki luolaksikin voi kutsua. Luolassa oli parissa kohdassa melkoinen korkeusero, mutta onneksi niihin oli viritelty apupuut, joita pitkin pääsin kiipeämään ylemmäs. Innostuksissani menin ensin kätkön ohi ja kävin kääntymässä aivan luolan perällä saakka, mutta paluumatkalla kätkö Hyyppään luola (GC5AM04) osuikin sitten jo hyppysiin. Luolakokemus oli hieno ja jännä, joten suosikkipisteen annoin tälle kätkötykselle.
Kätkön jälkeen piti taas kavuta takaisin ylös korkeuksiin ja jatkoimme polkua pitkin kohti multikätkön loppupistettä. Sielläkin sain käydä eräänlaisessa luolassa, mutta kätkönhaku onnistui aika paljon helpommin kuin edellinen. Tämän jälkeen suuntasimme metsäautotielle, jota pitkin jatkoimme kohti Paarmakalliota, joka on Hyyppäänvuoren kärkiosa. Matkalle osui suuri siirtolohkare, jonka päälle minun piti sitten kiivetä, kuinkas muuten kuin kätkön vuoksi. Hieman siinä tarvitsin apupuuta ja Jannen polveakin, mutta pääsin kuin pääsinkin ylös. Mukava pieni välijumppa tämäkin. Metsäautotien päätyttyä menimme ensin metsäkoneen uraa ja sitten polkua pitkin kohti Paarmakalliota, josta löysin päivän neljännen kätkön. Rantakalliolla pidimme toisen evästauon ja katselimme tuulista järvenselkää. Välillä tuli muutama pisara vettäkin, mutta sehän ei meitä haitannut.
Kallioilta jatkoimme ihan omia polkujamme rantaa seuraten kohti Hyyppään uimarantaa, josta kuittasin viidennen kätkön. Sitten alkoikin sataa jo enemmän ja pääsimme polkuja pitkin nopeampaa tahtia autoa kohti. Parkkiin oli ilmestynyt meidän jälkeemme muutama muukin auto, joten Hyyppäänvuori kiinnosti helatorstaina muitakin. Kierroksen pituudeksi tuli reilut kuusi kilometriä ja aikaa saimme siellä kulumaan kolme ja puoli tuntia. Tahti oli siis rauhallista luonnosta nauttimista ja lopputulos mukavan onnistunut retki! Ja onneksi meillä oli omaat eväät mukana, niin ei tarvinnut käyttää tätä jemmaa:
Kirjoita kommentti