Syyskuun alussa kävimme Suomen luonnonsuojeluliiton Jyväskylän seudun yhdistyksen järjestämällä geologisella kävelyllä Muuramen Muuratharjulla. Oppaamme kertoi hyvin havainnollisesti (entisen opettajan ammattitaidolla) alueen geologiasta. Kävelykierroksen aikana saimme hyvän kertauksen jääkauden vaikutuksesta, harjujen ja reunamuodostumien muodostumisesta, siirtolohkareista ja supista. Myös Ancylusjärvi, Yoldiameri ja Muinaispäijänne, sekä muinaisrannat tulivat tutuiksi. Oli oikein hienoa kuunnella asiantuntijan opastusta näistä asioista ihan oikeilla paikoilla. Kyllähän monilla luontopoluilla ja muilla opastetuilla kierroksilla on toki tullut infotauluja aiheista luettua, mutta on se kuitenkin eri asia saada paikanpäällä opetusta geologiasta ja mahdollisesti esittää myös kysymyksiä. Kierroksen ohjaaja sanoi osuvasti, että luonnossa näkee sitä enemmän, mitä enemmän tietää. Eli kun on tietoa ja ymmärrystä luonnosta, myös kasveista ja linnuista, on metsässä liikkuminen paljon mielenkiintoisempaa. Tähän mekin pyritään, oppimaan lisää luonnosta, jotta havaitsisimme ja ymmärtäisimme mahdollisimman paljon metsissä kulkiessamme.

Tänään oli sitten vuorossa syysretki Leivonmäen kansallispuistoon ja siellä saikin kivasti taas kertausta geologiasta Luupään lenkillä. Se on siis samalla geologinen luontopolku, jonka varrella on opastauluja geologiasta. Laitan tähän tarinaan muutaman lainauksen noista opastauluista.

• Viimeisin jääkausi alkoi täällä noin 100 000 vuotta sitten, jolloin maa peittyi 2-3 km paksun jääkerroksen alle. Jäätikkö suli noin 11 500 vuotta sitten paljastaen jään ja sulamisvesien muokkaaman maiseman.

Luupään lenkki on kansallispuiston eteläisessä osassa oleva rengasreitti, joka on pituudeltaan 2,2 kilometriä. Sen voi kätevästi yhdistää Kirveslammen kierrokseen, joka on 1,7 kilometriä pitkä rengasreitti. Parkkipaikka on on näiden kierrosten yhtymäkohdassa Vartijamäentien varrella. Me kiersimme tänään tottakai molemmat lenkit. Kirveslammen kierros kiertää Haapasuon, jossa sijaitsee lintutorni. Luupään lenkin varrella taas on kota.

Luupään lenkin varrella näkyy useita erikokoisia suppia ja myös joitakin suurempia mannerjään kuljettamia siirtolohkareita.

• Supat syntyivät mannerjään sulamisen jälkeen, noin 11 000 vuotta sitten. Soraan hautautuneet mannerjään lohkareet sulivat lopulta pois ja jäljelle jäi selvärajainen kuoppa.

Maasto kansallispuiston eteläisessä osassa on harjua ja suomaastoa. Kuivalla Haapasuonharjulla oli paikoin runsaasti puolukkaa ja sieniä, Haapasuolla taas oli karpaloa ja suopursua paljon.

• Harju on syntynyt mannerjään sulamisvesien kasaamana. Veden kuljettamat kivet ovat pyöristyneitä ja maa-ainekset lajittuneita. Seassa näkyy hyvin hienoa hiekkaa, joka on painunut pohjaan silloin, kun veden virtaus on ollut hidasta.

Kierroksen loppupuolella korpin ääntely kohotti katseemme taivaalle. Siellä olikin hauska näky, kun taivaalla kierroksia liitelevä haukka oli saanut korpin seurakseen. Korppi kiersi haukkaa matkien samanlaisia kierroksia taivaalla haukan vieressä. Kenties se vain hauskuutti itseään matkimalla haukan liitelyä.

Ja etsin minä toki pari kätköäkin päivän retkellä. Haapasuolla oli minulle uusi kätkö ja myös kotimatkalla piti tehdä yksi kätköstoppi ja kävin yhden sillan alla kuittaamassa päivän toisen löydön.

Päivän retki oli oikein onnistunut. Sää oli mukavan syksyinen, luonto kaunis ja rauhoittava, eväitä riittävästi kahteen evästelyyn, muita ihmisiä vain muutamia ja kätkötkin löytyivät. Hieno vapaapäivä! Taas jaksaa loppuviikon.