Blogin kirjoittaja on Taija. Geokätköilen nimimerkillä tasssu. Blogissa on tarkoitus kertoa kätköretkistä, mutta myös muista luontoretkistä. Vaikka kätköily onkin vain minun harrastus, luontoretkeily on minun ja Jannen yhteinen harrastus. Usein tuleekin yhdistettyä nämä kaksi harrastusta: katson kätkökartasta mukavan kohteen ja sitten menemme metsään.
Retki- ja kätkökuviani löytyy myös Instagramista nimellä taija_koo.
Edellisen postauksen talvinen tunnelma hävisi vain pari päivää myöhemmin ja lämpimät kelit tulivat takaisin. Lämmin alkutalvi saikin meidät suunnittelemaan joulun viettoa metsässä. Mitään suunnitelmia ei kuitenkaan lyöty lukkoon, mutta mahdollisuus metsäjoulusta pidettiin mielessä. Jouluviikolla sitten päätimme, että lähdemme yliyön retkelle Leivonmäelle jouluaattona.
Jyväskylään satoi ensilumi eilen ja luonto on vielä tänäänkin talvisen valkoinen. Tässähän voi alkaa toivomaan sekä valkoista joulua, että hyviä lumikenkäilykelejä täksi talveksi. Oikeasti en kuitenkaan usko, että tämä lumi olisi vielä pysyvä. Mutta iloitsen siitä nyt, kun se on mahdollista.
Aurinkoinen lauantai houkutteli meidät päiväretkelle Saarijärvelle Pyhä-Häkin kansallispuistoon. Olemme käyneet siellä aiemminkin, mutta kyllä Pyhä-Häkin mahtavassa vanhassa metsässä kulkee mielellään aina uudelleenkin. Luontoon.fi -sivusto kuvaa Pyhä-Häkkiä Etelä-Suomen hienoimmaksi vanhaksi metsäksi, jossa humisevat 400 vuotta vanhat ikihongat.
Geokätköilyn harrastamisen paras puoli minulle on ehdottomasti se, että se saa liikkeelle ja ulkoilemaan. On paljon helpompi lähteä lenkille, jos on joku kohde minne mennä. Toinen hyvä puoli on se, että tulee nähtyä paikkoja ja koettua asioita, joita ei muuten varmasti näkisi ja kokisi. Minusta on tärkeää, että myös aikuisena säilyttää tietynlaisen leikkimielisyyden ja innostumisen taidon, ja uskaltaa kokeilla uusia ja jännittäviäkin asioita. Tietenkin muistaen varovaisuuden ja turvallisuuden.
Vapaapäivänä piti tietenkin suunnata ulos metsään ja nauttimaan luonnosta. Ensisijainen ajatus oli mennä keräämään taas suppilovahveroita, mutta hyvin nopeasti sienimetsässä tuli todettua, että kerättävää ei ollutkaan. Muutamat harvat sienet olivat kuivuneet. Eli liian kuivaa on tänä syksynä edelleen ollut sienestysmielessä. Varasuunnitelmana oli kuitenkin poiketa samalla reissulla myös suolle, jolla tiesimme olevan karpaloita.
