Jyväskylään satoi ensilumi eilen ja luonto on vielä tänäänkin talvisen valkoinen. Tässähän voi alkaa toivomaan sekä valkoista joulua, että hyviä lumikenkäilykelejä täksi talveksi. Oikeasti en kuitenkaan usko, että tämä lumi olisi vielä pysyvä. Mutta iloitsen siitä nyt, kun se on mahdollista.

Aurinkoinen lauantai houkutteli meidät päiväretkelle Saarijärvelle Pyhä-Häkin kansallispuistoon. Olemme käyneet siellä aiemminkin, mutta kyllä Pyhä-Häkin mahtavassa vanhassa metsässä kulkee mielellään aina uudelleenkin. Luontoon.fi -sivusto kuvaa Pyhä-Häkkiä Etelä-Suomen hienoimmaksi vanhaksi metsäksi, jossa humisevat 400 vuotta vanhat ikihongat.

Geokätköilyn harrastamisen paras puoli minulle on ehdottomasti se, että se saa liikkeelle ja ulkoilemaan. On paljon helpompi lähteä lenkille, jos on joku kohde minne mennä. Toinen hyvä puoli on se, että tulee nähtyä paikkoja ja koettua asioita, joita ei muuten varmasti näkisi ja kokisi. Minusta on tärkeää, että myös aikuisena säilyttää tietynlaisen leikkimielisyyden ja innostumisen taidon, ja uskaltaa kokeilla uusia ja jännittäviäkin asioita. Tietenkin muistaen varovaisuuden ja turvallisuuden.

Vapaapäivänä piti tietenkin suunnata ulos metsään ja nauttimaan luonnosta. Ensisijainen ajatus oli mennä keräämään taas suppilovahveroita, mutta hyvin nopeasti sienimetsässä tuli todettua, että kerättävää ei ollutkaan. Muutamat harvat sienet olivat kuivuneet. Eli liian kuivaa on tänä syksynä edelleen ollut sienestysmielessä. Varasuunnitelmana oli kuitenkin poiketa samalla reissulla myös suolle, jolla tiesimme olevan karpaloita.

Perjantai-iltana Suomeen saapui Valio-myrsky. Ennen sen suurimpia puhureita ehdimme kuitenkin aloittaa viikonlopun sieniretkellä. Muutama viikko sitten kätköretkellä tuli huomattua hyvät suppilovahveropaikat, ja merkkasin ne silloin ihan käsigepsiin. Näille merkatuille paikoille suuntasimme siis perjantaina töiden jälkeen.

Kävimme vuosi sitten Kansalaisopiston sienikurssin yhdessä, koska haluamme molemmat oppia tunnistamaan sieniä paremmin. Sillä olisihan se hienoa, että metsäretkiltä voisi löytää välillä myös herkkuja lautaselle. Viime vuosi olikin hyvä sienivuosi aloitella sieniharrastusta ja saimme kerättyä tatteja ja haperoita myös säilöttäväksi. Eilen kävimme kertaamassa sienioppia Leivonmäen kansallispuiston ystävät -yhdistyksen sieniretkellä.

Elokuun lopussa lomailin jälkimmäisen puoliskon kesälomastani. Kaksiviikkoinen sujui Tahkolla, Haminassa ja vähän kotonakin. Heti loman aluksi otimme suunnan kohti Tahkoa, jossa vietimme viikon mökkiloman.

Maisemakätkö eli geokohde eli earthcache on kätkö, jossa vieraillaan jossakin mielenkiintoisessa geologisessa kohteessa. Siellä ei ole varsinaista kätköpurkkia, vaan paikassa pitää suorittaa kätkökuvauksessa kerrotut tehtävät ja mahdollisesti ottaa myös valokuva. Tehtävien vastaukset lähetetään kätköttäjälle sähköpostilla ja yleensä kätköttäjältä pitää myös odottaa loggauslupa ennen nettiin loggausta.

Eilisen sunnuntain vietimme Isojärven kansallispuistossa. Se sijaitsee Kuhmoisissa, noin 90 kilometrin päässä Jyväskylästä. Olemme käyneet Isojärvellä useammankin kerran, mutta edellisestä käynnistä oli kulunut jo muutama vuosi. Aloitimme retkemme Heretyn kämpältä.

Lähin luontopolku meille sijaitsee Jyväskylän Kuokkalan Sippulanniemessä. Olemme kiertäneet sen yhdessä kerran vuosia sitten, kun sisäänajoin uusia vaelluskenkiäni. Sittemmin olen käynyt noissa metsissä geokätköjen perässä ja lenkkeilemässä kuntopolulla. Nyt juhannusaattona sinne julkaistiin uusi multikätkö (Sippulanniemen luontopolku GC5XNWM), joka kierrättää läpi koko luontopolun, ja tutustuttaa sen rastitauluihin. Sunnuntaiaamun lenkkini suuntautuikin siis Sippulanniemeen.