Kevät on edennyt melko hitaasti ja kylmästi. Lähes joka yö on ollut vielä useita asteita pakkasta ja päivisin tuulee kylmästi ja satelee vähän väliä lunta tai rakeita. Aurinko toki jo lämmittää ja lumet ovat sulaneet Jyväskylässäkin jo pääosin. Tämä lauantai lupaili aurinkoa ja me suuntasimmekin kohti Vaajakoskea ja Kanavuoren luontopolkua.

Keski-Suomessa talvi on ollut vähäluminen ja maaliskuussa kelit ovat olleet jo hyvinkin keväiset. Talvilomalle Tahkolle suuntasimmekin odottavaisin mielin ja toivoen, että siellä olisi vielä talvista. Näin olikin, koska Nilsiän seudulle oli talvella kertynyt lunta selvästi paljon enemmän kuin Jyväskylään. Toki Tahkollakin meitä helli mukavan leppoisat plussakelit, mutta latuja ja hankia oli vielä hyvin talviliikuntaan.

Laskiaissunnuntai valkeni kirpeän parinkymmenen asteen pakkasen kera. Lämpötila näytti kuitenkin nousevan melko pian auringon ansiosta. Mekin pakkasimme reppuun aamupäivällä kaakaotarpeet ja lähdimme Tuomiojärven jäälle ulkoilemaan.

Maanantain vapaapäivä oli keväisen aurinkoinen. Suuntasimme ulkoilemaan Muurameen ja tarkoitus oli hakea pari saarikätköä. Matkalla tehtiin jo pari pysähdystä ja kävin etsimässä kaksi peruskätköä, mutta varsinaista ulkoilua tuli sitten Muuratjärven jäällä. Ensimmäiseksi jätimme auton Isolahdentien varressa olevalle veneenlaskupaikalle, josta suuntasimme kohti Mustasaarta.

Sunnuntaiaamun valjetessa lähdin taas pitkälle kätkökävelylle. En tiedä olisinko tullut lähteneeksi ulkoilemaan ilman kätköilyharrastusta, mutta nyt oli innostusta lähteä, kun tavoitteena oli taas samalla kätköillä. Tämän aamun lenkin suunnittelin niin, että matkan varrelta saisin mahdollisesti neljä kätkölöytöä.

Minulle oli tulossa merkkikätkö, seuraava kätkölöytöni olisi nimittäin järjestyksessään numero 1600. Sitähän piti vähän miettiä, että minkä kätkön haluaisi jäävän tilastoihin täksi merkkikätköksi. Suunnittelinkin meille sitten kätköretken Toivakkaan, josta saisin mukavan mysteerikätkön seuraavaksi löydöksi. Lähdimme matkaan aamupäivällä ja minä hieman odottavin tunnelmin. Talvella kun pitää muistaa, että lumi saattaa vaikeuttaa niin auton pysäköintipaikan löytämistä kuin kätköjenkin löytämistä.

Näin joulun aikaan ajatukset käyvät välillä kuluneessa vuodessa ja kaikessa sen aikana nähdyssä ja koetussa. Samalla katse kääntyy jo tulevaan vuoteen ja siihen liittyviin suunnitelmiin ja toiveisiin.

Ja taas on kellot käännetty talviaikaan. Minulle siitä seurasi se, että heräsin tänään sunnuntaihin kello viisi ja vietin oikein rauhallisen aamupalahetken kynttilän valossa. Ennen seitsemää olinkin sitten jo ulkona pimeässä metsässä otsalampun kanssa.

Lokakuu tuli aloitettua pitkällä metsäkävelyllä. Lauantaiaamuna työviikon jälkeen oli tosi vetämätön olo, ja samalla kuitenkin hieman levoton. Mietittiin, että päivälle pitäisi keksiä jotain ohjelmaa. Päädyimme lopulta siihen helpoimpaan ratkaisuun, eli metsälenkkiin lähimetsäämme Laajavuoreen.

Syyskuun alussa kävimme Suomen luonnonsuojeluliiton Jyväskylän seudun yhdistyksen järjestämällä geologisella kävelyllä Muuramen Muuratharjulla. Oppaamme kertoi hyvin havainnollisesti (entisen opettajan ammattitaidolla) alueen geologiasta. Kävelykierroksen aikana saimme hyvän kertauksen jääkauden vaikutuksesta, harjujen ja reunamuodostumien muodostumisesta, siirtolohkareista ja supista. Myös Ancylusjärvi, Yoldiameri ja Muinaispäijänne, sekä muinaisrannat tulivat tutuiksi. Oli oikein hienoa kuunnella asiantuntijan opastusta näistä asioista ihan oikeilla paikoilla. Kyllähän monilla...